Taikasulka lennätti perille – Nuoren Voiman avustajapalkinnot 2023

Nuoren Voiman vuosittaiset avustajapalkinnot ovat vuonna 2023 voittaneet Juha-Pekka Kilpiö ja Anna Kallio. Lehti haastatteli voittajia ja kysyi heiltä vinkkejä aloitteleville kirjoittajille.

 

Nuori Voima on päättänyt palkita avustajapalkinnolla kaksi kirjallisuuteen ja runouteen intohimoisesti suhtautuvaa kirjoittajaa, joiden teksteistä paistaa syvällinen ajattelu sekä pitkäjänteinen työskentely.

 

Juha-Pekka Kilpiö on kirjallisuusalan moniosaaja. Nykyisin Kiiltomatoa yhdessä Anniina Merosen kanssa päätoimittava Kilpiö on toiminut aikaisemmin myös runouslehti Tuli & Savun päätoimittajana. Hän viimeistelee elokuvien kuvauksia nykykirjallisuudessa käsittelevää kirjallisuustieteen väitöskirjaansa Jyväskylän yliopistolla. Kilpiö on tutkinut myös kirjallisuuden mediaalisia ja materiaalisia piirteitä amerikkalaisessa postmodernismissa ja kotimaisessa nykykirjallisuudessa: kirjoituskoneen jälkeä konkreettisessa runoudessa, ergodisuutta Mark Z. Danielewskin House of Leavesissa, elokuvaviittauksia kotimaisessa 2000-luvun runoudessa, analogisuutta ja materiaalisuutta Raisa Marjamäen Ei kenenkään laiturissa ”ja sen sellaista”, kuten hän itse summaa.

 

Nuorta Voimaa Kilpiö on avustanut eritoten kritiikkien osalta, joiden ohella hän on kirjoittanut lehteen myös muutamia esseitä. Kilpiön tekstit huokuvat kirjoittajan syvää kirjallista sivistystä. Tiiviissäkin tilassa Kilpiö tarjoilee erinomaisesti kontekstoitua kritiikkiä, joka sitoo kritikoitavan teoksen paitsi kirjalliseen kaanoniin myös teoreettisiin kysymyksenasetteluihin. Samaan aikaan tyyli on kaikkea muuta kuin kuiva. Kilpiön kyky yhdistää laaja lukeneisuus kirjallisiin silmäniskuihin on laadussaan poikkeuksellinen. Jokainen Kilpiön teksti opettaa lukijalleen jotain uutta tai muistuttaa joskus luetusta ja sittemmin muistin syövereihin kadotetusta – ei sormi ojossa, vaan uteliaisuutta herättäen ja saamalla lukijan usein myös nauramaan kirjoittajan mukana.

 

Anna Kallio on vapaa kirjoittaja, kirjoittamisen opiskelija Taideyliopistolla ja Runografi-kritiikkisivuston avustava toimittaja. Hän toimi Nuoren Voiman korkeakouluharjoittelijana syksyllä 2022. Harjoittelussaan Kallio osoitti uteliasta ja paneutuvaa asennetta toimitustyötä kohtaan. Hänen työstään välittyi tekemisen ilo sekä vahva luotto kirjallisuuteen ja erityisesti runouteen.

 

Kallio on avustanut Nuorta Voimaa ahkerasti myös harjoittelujaksonsa jälkeen. Hän on kirjoittanut lehdelle erityisesti syväluotaavia runokritiikkejä, joissa teos saa aina ansaitsemansa kunnioituksen ja arvostuksen. Kalliolla on kyky löytää runojen takaa laajempi totuus tai totuuksia. Kallion terävä ajattelu ja lukeneisuus tulevat ilmi kritiikeistä, joissa hän kiinnittää usein erityistä huomiota kieleen ja sen sävykavalkadiin. Kallion tavassa kirjoittaa näkyy aito innostus ja ihastus runoutta kohtaan. Esseistinä Kallio on utelias ja kirkas ajattelija, joka onnistuu sitomaan ennen kirjoittamattomia yhteyksiä runouden tarjoamin nyörein.

 

Ensi viikolla ilmestyvässä Nuoren Voiman numerossa 5/2023 (Kokeellisuus/Perhonen) Kallio pohtii, voiko runo olla rukous. On myös jotain, mitä odottaa: seuraavassa numerossa 1/2024 (Kirja) Juha-Pekka Kilpiö katsoo kirjojen sivuja halkovien reikien läpi ja Anna Kallio sitoo salaattikirjan.

 

Nuori Voima haastatteli tuoreita palkittuja, jotka innostuivat puntaroimaan lehden merkitystä lähes punastuttavalla tarkkasilmäisyydellä.

 

 

Muistatko, milloin ja miten olet alun perin törmännyt Nuoreen Voimaan?

 

AK: Aivan ensimmäisen kerran olen varmaankin törmännyt lehteen yläasteikäisenä, jolloin kävin Nuoren Voiman Liiton toimistolla sanataidetunneilla. Olen ensimmäisen kerran kunnolla lukenut lehteä lukiossa. Vaikutelma lehdestä on ollut, että se on cool. Ja edelleen kyllä ajattelen, että lehti on cool.

 

JK: Ensimmäinen irtonumero, jonka ostin, oli ”90-luku” (5/2006) Antti Arnkilin kaudella. Jäin tietysti heti koukkuun ja etenin kirjastossa taaksepäin vanhempiin numeroihin. Ihailen edelleen vaikkapa Herman Raivion suvereenia yhteenvetoa Naomi Klein -kritiikin (1/2002) lopetuskappaleessa: kapitalismianalyysinä No Logo ei ole niin hyvä kuin Hardtin & Negrin Imperiumi, joka ei ole niin hyvä kuin Deleuzen & Guattarin Anti-Oidipus, joka ei ole niin hyvä kuin Baudrillardin Pour une critique de l’économie politique du signe.

 

Lehden avustamisen aloitin kirjoittamalla kritiikkiä vuoden 2011 kahteen runousnumeroon (2/2011 & 5/2011). Se lähti siitä, että olin katsomassa Dumboa elokuvateatteri Orionissa ja kun huomasin Nuoren Voiman silloisen päätoimittajan Martti-Tapio Kuuskosken samassa näytöksessä, hankkiuduin kerrankin ”verkostoitumaan”. Taikasulan vaikutusta siis.

 

 

Mitä Nuori Voima sinulle edustaa tai merkitsee?

 

AK: Nuori Voima edustaa minulle ennen kaikkea rakastavaa suhtautumista kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen. Samalla pidän siitä, että lehden ei tarvitse lukkiutua kirjallisuuden piiriin, vaan sillä on tilaa rönsytä ja kulkea sivupolkuja.

 

Lehden vahvuuksia ovat mielestäni näkökulmien, tekstilajien ja juttutyyppien runsaus sekä tila hauskuudelle. Suuri vahvuus on myös, miten paljon aikaa ja huomiota editointiprosesseille on varattu, ja kuinka niiden kautta pyritään aina löytämään jokaisen tekstin paras mahdollinen muoto. Lehden avatessani tiedän, että siellä on hitaasti haudutettuja tekstejä.

 

Lisäksi laaja, monipuolinen ja paneutunut kirjoittajakattaus sekä kulttuurijournalismiin intohimoisen välittävästi suhtautuva toimitus antavat lehdelle elinvoimaa. Myös se, että aloittelevat kirjoittajat voivat päästä kirjoittamaan Nuoreen Voimaan, on upea juttu, ja lisää lehden mahdollisuuksia omaksua erilaisia muotoja ja yllättää.

 

Vielä henkilökohtaisemmalla tasolla lehti on merkinnyt minulle kasvualustaa ammattimaiselle kirjoittamiselle. Harjoitteluaikani lehdessä oli parhaita kirjoittajakoulutuksia, joita olen saanut.

 

JK: On harvinainen yhdistelmä, että lehti tarttuu herkällä otteella kulttuurissa juuri nyt tapahtuviin asioihin – tätä olennoi varsinkin viime vuosina uusien, nuorten kirjoittajien tulo areenalle – mutta samaan aikaan käsittelytavoissa näkyy historiallinen perspektiivi ja monenlaisten perinteiden tuntemus. Nuori Voima pitää yllä traditioitaan olemalla ajassa kiinni.

 

Sen takia tuntuu, että vanhat numerot eivät vanhene vaan niistä riittää ammennettavaa. Lehdessä pääsee hiljakseen kehkeytymään jotain, minkä vaikutukset huomataan vasta paljon myöhemmin. On liikuttavaa, että Ville Keynäksen suomennos Perecin Häviämisestä, joka ilmestyi viime keväänä, sai alkunsa NV:n ”Kirjain”-numerosta jo vuonna 1996.

 

Historiallisesti iso juttu on tietenkin ranskalaisen teorian ja monenlaisten avantgardesuuntausten esittely vuosituhannen vaihteen molemmin puolin – ehkä myös Tuli & Savun kanssa hyvänsuovassa mittelössä, niin että lehdet ovat kirittäneet toinen toistaan. Satoa poimitaan edelleen, koska tuolloin on valmistettu maaperää kokeellisuuksille ja diversiteetin kasvulle nykyrunoudessa ja -proosassa.

 

Pidän myös kovasti teemoista. Numeron teema voi toimia kuin attraktiokeskus ja houkutella luokseen monenlaista yllättävää materiaalia. Kun eri kirjoittajat kukin tahollaan ja eri tekstilajein reagoivat samaan teemaan, tapahtuu parhaimmillaan jotain alkemian kaltaista. Tuntuu, että se on erityistä kulttuurilehdille ja siitä voi syntyä jotain, mitä muissa medioissa tai julkaisumuodoissa ei synny.

 

 

Millaisesta kirjoittamisesta nautit eniten?

 

AK: Kirjoitan hyvin erilaisia tekstilajeja, mutta kaikessa kirjoittamisessani nautinnollisinta on, kun yhteydet alkavat hahmottua kielen sisässä. Syntyy ajatuksia, joista ennen kirjoittamista ei vielä tiennyt. Runouteen kytkeytyvä kirjoittaminen on itselleni rakkainta. Runouskritiikin kirjoittaminen on ihanaa.

 

JK: Aiheitten puolesta olen keskittynyt kokeelliseen tai jollain lailla marginaaliseen kirjallisuuteen, mutta pidän oikeastaan kaikista kirjallisuusaiheista, joitten kanssa vain ehtii tehdä kunnolla taustatutkimusta. Mitä enemmän muuta luettavaa kohdeteoksen ohessa, sitä parempi. Silloin kun on mahdollista tuoda kritiikkiin jotain kirjallisuudentutkimuksesta, yritän tehdä niin. Nykyisellään niillä on hyvin vähän kontaktia keskenään.

 

Ihan viime aikoina olen kokeillut, miten kritiikkiin voisi soveltaa menetelmiä ja rajoitteita. Siinä tullaan kysymyksiin, mitä tapahtuu, kun kritiikkiteksti lähestyy muodoltaan kohdeteosta tai operoi samalla alueella. Veikkaan, että noilta suunnilta löytyy kiinnostavia hämärävyöhykkeitä. Kokeilu etenee piinallisen hitaasti eli tarjoaa mitä hienoimpia nautintoja.

 

 

Millaisen neuvon antaisit aloittelevalle kirjoittajalle?

 

AK: Kirjoittamisen lisäksi parhaita tapoja harjaantua kirjoittajana on lukea ja jos mahdollista hakeutua toisten kirjoittavien ihmisten seuraan. Kirjallisuuskeskustelun piirissä oleilu, kuten Nuoren Voiman lukeminen, kasvattaa ja kouluttaa. Tekstiensä altistaminen muiden luettavaksi avaa kirjoittamista radikaalisti. Myös siksi kirjoitusprosessi osaavien editoijien huomassa on lahja ­– niin tekstille kuin itse kirjoittajalle! Jokainen valmiiksi saatettu ja työstetty teksti muuttaa kirjoittajaansa ja laajentaa repertuaaria, vähintään antaa itsevarmuutta. Kannattaa siis uskaltaa lähettää ideoitaan ja tekstejään muille, ja ympäröidä itsensä kielellä ja kielestä välittävillä ihmisillä.

 

JK: Yksi käytännöllinen keino on lukea ennakkoluulottomasti aivan kaikkea mahdollista skenepisteitä laskematta. Lupaa hyvää, jos jokin kirja pitää haettaa kirjaston varastosta. Silloin se tarjoaa nimenomaan uusia asioita, koska sitä ei ole muistettu pitkiin aikoihin. Lukijalle välittyy aina, milloin kriitikko tai esseisti on halunnut opetella jotain uutta kirjoittaessaan eikä vain pyöritellä vanhoja keloja.

 

Kulttuurilehtien tapauksessa kannattaa ajatella sumeilematta niin, että tekstejä luetaan vielä vuosien päästä, ja asettaa tavoitteet sen mukaan eikä tyytyä rutiinisenttaukseen. Ainakin minä lupaan palata teksteihin ja lukea niitä uudestaan myöhemminkin. Uskokaa omiin teksteihinne yhtä vahvasti!

 

 

Palkinnonsaajat kukitetaan Nuoren Voiman julkkareissa 13.12. Tekstin talolla. Avustajapalkintoa on jaettu vuodesta 1997 lähtien. Sen arvo on yhteensä 1 000 euroa.

 

 

Voitokkaiden avustajiemme tekstejä nuorivoima.fi:ssä:

Anna Kallio

Kulkevaa esseetä (arvio Willy Kyrklundin Aigaion – Matka Tabasiin -esseeteoksesta)

Eläimellinen ihminen, inhimillistetty eläin (arvio Päivi Liskin Erään kanan tarina -novellikokoelmasta)

Nyrjähtäviä runoja (arvio Pauli Hautalan Katseen maanosat -runokokoelmasta)

Runoja linnuille (Radek Štěpánekin haastattelu)

 

Juha-Pekka Kilpiö

Miten kirjoittaa talo (essee runotaloista ja talorunoista)

Ei vähä mitään  (arvio Sami Liuhdon Tyhjät sivut -teoksesta)

Marcelista tulee kääntäjä (Arvio Marcel Proustin Lukija-teoksesta)