Thomas Mann kuvasi romaanissaan Taikavuori vanhan Euroopan viimeisiä hengenvetoja eristäytyneen tuberkuloosiparantolan kautta. Laitoksen esikuvana pidetään sveitsiläisessä alppikylässä sijainnutta keuhkosanatoriota, joka toimii nykyään hotellina. Koronapandemian jälkimainingeissa Jantso Jokelin pakeni Euroopan kohtalon kysymyksiä taikavuorelle.
Fanifiktio on yhteisöllisen uudelleenkirjoittamisen muoto, joka tarjoaa lukijalleen rauhoittavan turvasataman pandemian keskellä. Samalla se haastaa alkuperäisen tekijän auktoriteettia.
Leena Krohnin esseiden aikalaisanalyysi kompastelee, mutta omaelämäkerralliset jaksot onnistuvat avaamaan tien odottamattomalle.
Monipuolisen Här/nu -antologian loimussa voi lämmitellä huomiseen, jolloin näillä sivuilla julkaistaan podcast-muodossa odotettu Nykyaika 2021 -tapahtuma.
Lauantaina 13.3.2021 ALS-tautiin menehtynyt Liisa Enwald oli pitkän linjan esseisti ja omaperäinen ajattelija, joka antoi myös ujoudelle äänen. Juhana Henrikki Harjun esseen lisäksi julkaisemme Enwaldin viimeisen haastattelun.
Eksymisen kenttäoppaasta puuttuu aito vaaran tuntu, vaikka paikoin esseistin analyysit osuvat kohdalleen.
Kirjailija Katja Raunio harrasti horoskooppeja kevyesti, niille naureskellen, kunnes huomasi että maailmankuva tarttuu. Horoskoopeissa ystävä on aina väline ja poliittinen toiminta mahdottomuus.
Matkustaminen kauas ja muualle on paitsi ekologisesti huonossa huudossa myös tärkeää. Tämä kevät saa kuitenkin luopumaan. Kutsumme kirjoittamaan aiheesta!
Lyyrisen esseen mukanaan kantama muutos voi olla yllättävän suuri. Keskustelu lajista, totuudesta, fragmentista ja esseestä jatkuu Tiina Käkelän vastineessa.
Lyyrinen essee on yhä useammin käytetty sanapari. Mitä se oikeastaan merkitsee, ja onko sille todella käyttöä? Silvia Hosseinin näkökulmateksti kaivaa esiin esseekeskustelun seuraavan perunan.
Eläimen kuolema johtaa taiteen ja elämän perimmäisten kysymysten äärelle. Lapsi voi ymmärtää sen muita paremmin.
Lumièren veljesten ensinäytöksessä koettu paniikki on osoitettu elokuvataiteen perustamismyytiksi. Mutta entä kun virtuaalitodellisuus saa meidät väistämään lattian läpi sinkoutuvia valaita ja rakastumaan androideihin? Matias Riikosen essee selvittää.
