Punaista vai mustaa? →
Käyttävätkö runoilijat liikaa punakynää? Tanskan-malli sai toimitussihteerin näkemään värejä ja heitti ajatukset mullin mallin.
Blogi
runous
Esseet
Haastattelut
Kesäklassikko
Kolumnit
Kritiikit
Muut jutut
Runot ja novellit
”Onko sulla meneillään siellä jotain?” – Tekoälyn käyttö nykyrunoudessa →
Virpi Vairinen haastatteli yli tusinaa kotimaista nykyrunoilijaa siitä, mikä tekoälyn rooli on kotimaisen nykyrunouden kentällä juuri nyt. Pelastavatko vai tuhoavatko kielimallit runouden?
Essee
Murenista nousee monumentti →
Erkka Filanderin ankara keltainen järkäle säilöö, loitsii ja etsii keskittynyttä lukijaa.
Kritiikki
Kosminen hurraahuuto runoudelle →
Kansainvälisesti arvostetun kanadalaisen runoilijan Christian Bökin suuruudenhullussa Xenotext-projektissa loihdittiin genetiikan avulla runoileva bakteeri, joka jatkaa eloaan vielä sittenkin, kun aurinko on sammunut.
Haastattelu
Äitini paratiisissa →
Vuonna 2000 Tampereen kaupunki tilasi kuvataiteilija Marra Lampilta Runopuutarhan, jossa piti olla vedenalaisia runokiviä ja islamilaista ornamentiikkaa. Konkreettinen hanke hautautui byrokratiaan, mutta toteutui Lampin näyttelyissä – ja jatkaa elämäänsä hänen taiteessaan ja hänen tyttärensä Silja-Maaria Aronpuron ajatuksissa.
Essee
Emme elä tulevaisuutta varten →
Eetu Viren kirjoittaa Esseissään runoudesta nautinnon paikkana, jolla ei ole ulkoista päämäärää. Jos periaatetta sovellettaisiin yhteiskunnassa, tulisiko siitä puutarha?
Haastattelu
Mikä täällä haisee? →
Sini Silverin uusimmassa teoksessa puhalletaan yhteen hiileen kultivoimalla elinvoimaa elämän likakaivoista. Tie utopiaan on päällystetty majoneesisinapilla.
Kritiikki
Leikkokukkien aika →
Leikkokukat ilmentävät Reetta Pekkasen uudessa runoteoksessa aikaamme ja ajattomuutta, nuutuvaa puhetta sekä ihmisen toiminnan ja epäinhimillisen suhteita.
Kritiikki
Jotain, joka tuntuu kodilta →
Runouden luo löytävät onnekkaat kulkijat: repaleisessa maailmassa outo ja kummallinen kieli itsessään käy yhteisöstä. Joskus yhteisö on vastaliike, joskus perhonen, ja joskus paradoksaalisesti mökki keskellä erämaata.
Essee
Hiljaisia harjoituksia →
Pyhän puute on johtanut kriiseihin, joista ei ole helppoja teitä ulos. Valamon luostarissa selvisi, että kun kuuntelu laajenee hiljaisessa tilassa ja minän kokemus huljuu, on helpompi hahmottaa muut elämänmuodot ympärillään.
Essee
Kieli ja ruumis →
Suvi Vallin Hallittua kaatumista ja muita ruumiin kielen asentoja saa hetkeksi unohtamaan, että joskus on keksitty sellainenkin hömpötys kuin kartesiolainen dualismi.
Kritiikki
Oraakkelin sakea elämä →
Elämäkerta piirtää Paavo Haavikosta kuvan niin pohjanoteerauksiin kuin timanttisiin suorituksiin yltävänä yleisnerona, jolle suurinkaan menestys ei ollut tarpeeksi.
Kritiikki
